UnelMatka: Harare tänään: mellakoita, jellonia ja ypöyksin matkaava matkalaukku, JEE!!

UnelMatkan ekat päivät on menneet enemmän tai vähemmän ketutuksen tilassa; yksi viidestä (!!) matkalaukustamme kun ei ikinä saapunut Harareen asti. Tänään ajoimme jälleen kerran lentokentälle kyselemään, ja nyt saimme vihdoin iloisia uutisia: laukku on paikallistettu Lontoossa, ja nyt se matkaa ihan yksin kohti Zimbabwea = meitä. Mikä jättimäinen helpotus: 22 kiloa tuikitarpeellista tavaraa (15 paria piilolinssejä, kaikki Sannin vaatteet, minun alusvaatteeni, meidän isot teemukit ja vihreä tee, Suomen lippu :) jne jne) saapuu luoksemme huomenna. Jo loppui nyrkkipyykkäys, nyt voimme rentoutua :)!

Maria "meidän" uima-altaalla - lukee, kuinkas muuten :)

Täällä sitä istumme iltaa kauniissa heinäkuisessa kodissamme (Oilin ja Sepon kodissa) Hararen mukavalla Mount Pleasantin asuinalueella, maha täynnä sisäkkö-kokki Janetin tekemää banaanikakkua, höyryävät rooibus chai-iltateekupit käsissä, sikin sokin kolmen mukavan koiran (arvokas vanha herra Esko, kaunis, raihnainen Mikko ja vallaton nuori Topi) kanssa.

Paleltaa, vaikka meillä on ruskovillan pitkät aluskerrastot päällä. Absurdia. Palelemme Afrikassa! Eikö Afrikka tiedä, että täällä kuuluu hikoilla ja huokailla kuumuudessa? Päivisin on juuri sopivan ei-liian-lämmintä, öisin yhtä kylmä kuin Suomessa huhtikuisina öinä. Täällä on ihan oikeasti talvi. Luontokin näyttää elävän säästöliekillä: osa lehtipuista on lehdettömiä, osa kellanvihreitä, kukkaloisto niukahkoa. Päätettiin Lauran kanssa näyttää talvi-Afrikalle tänään, että pohjolan tytöt ei pienestä lannistu ja pulahdettiin iltauinnille talon pihalla olevaan uima-altaaseen. Virkistihän se, hrrr!

Sisulla!!

Luonto uinuu, mutta zimbabwelaiset eivät uinu; tällä viikolla on Hararessa ollut pahimpia mellakoita vuosiin. Tänään on koko kaupungissa poikkeustila, koulutkin olivat kiinni. Oilin ja Sepon puutarhuri-autonkuljettaja-yleisreiska Shepherdin kännykkään sateli eilen wa-viestejä, joissa kehoitettiin pysymään kaukana keskustasta, ellei halua osallistua mellakoihin.

Tulevia mellakoitsijoita :) Dzikwa Centerin liepeillä

Ollaan jo ehditty puhua Shepherdin kanssa ummet ja lammet vaikka mistä, myös Zim:n tilanteesta. Suurin syy mellakoihin on se, että uuden lain mukaan maahan ei saa enää tuoda tuontituotteita naapurimaista, erityisesti isoveli-Etelä-Afrikasta. Laki on saanut ihmiset raivoihinsa. Monen rutiköyhän zimbabwelaisen talous on ollut paljolti osta-ja-myy -bisneksen varassa, joten nyt ihmiset ovat epätoivoisia ja entistäkin köyhempiä. Zim:han on jo ennen tuota lakiakin ollut yksi maailman köyhimmistä maista. Vaikuttaa siltä, että kaikki vihaavat hallitusta (ja ennen kaikkea 92-vuotiasta presidentti M:a). Julkinen kritisointi on kuitenkin hengenvaarallista, sillä kriitikot vaiennetaan tai he yksinkertaisesti katoavat. Kyllä siinä hetken miettii, uskaltaako avata suunsa.. Olen jo monelta taholta kuullut ja lukenut, että zim:laisten mielestä asiat ovat nyt huonommin kuin valkoihoisten hallinnon aikana. Ovat pettyneitä "omien veljien" toimiin. Kaikki odottavat vuoden 2018 vaaleja malttamattomina; ehkä M luopuu silloin hirmuvallastaan - tai ehkä superkorruptoitunut hallitus vaihtuu. Ehkä. Kyllä nyt tuntuu suloinen Suomi entistäkin paremmalta maalta.

Ihme kyllä zim:set ovat vaikeista oloista huolimatta valoista, huumorintajuista ja ystävällistä kansaa - tai siltä tuntuu muutaman päivän kokemuksen perusteella. Voisi kuvitella, että viha valkoihoisia kohtaan olisi massiivista verisen Rhodesian -> Zimbabwen jäljiltä, vaan toisin on: kaikki kohtaamiset zim:sten kanssa ovat olleet positiivisia. Eilinen ensivisiittimme vapaaehtoistyöpaikkaamme Dzikwa Centeriin oli erityisen ihana kokemus: mikä määrä valoa, iloa ja upeaa musisointia :)!

Dzikwa Centerin peruspardit (ovat parhaat)

Koska emme mielenosoitusten takia voineet mennä tänään Dzikwa Centeriin, menimme - keskustan mellakat kaukaa kiertäen - "Lion & Cheetah Parkiin" Hararen reunamille. Napattiin Shepherd ja Shepherdin ja Janetin pojatkin mukaan, eihän koulua tänään ollut. Koko kaupunki oli ihan hiljainen, ei juuri ketään liikkeellä; Shepherd oli ihan äimänä - sanoi, ettei ole koko elämänsä aikana nähnyt Hararea yhtä hiljaisena. Keskustasta kohosi paksu savu, mellakoivat siellä, varmaan polttivat autonrenkaita..toivottavasti ei mitään pahempaa.

Iloinen yllätys: rupuiseksi olettamamme Lion & Cheetah Park olikin ihan täyttä tavaraa. Koimme ihan täysmittaisen safarin! Ja koska hararelaiset pysyivät kotona, olimme puiston ainoat asiakkaat. Pääsimme ihan leijonien, seeprojen, emun, hyeenojen, shakaalien, krokotiilien, apinoiden ja paviaanien äärelle, olipa puistossa 300-vuotias jättimaakilpikonnakin. Lasten ensikosketus paikallisiin eläimiin!